Mitä pitemmälle syksy etenee sitä nopeammin näyttävät viikot vierivän. Kai se johtuu siitäkin että illat pimenee aikasemmin. Arki-iltoihin on nyt muotoutunut selvä rytmi. Kaks viikkoa on jo mennyt niin että olen kolmena iltana viikossa käynyt jumpalla. Tytöllä oma jumppansa kerran viikossa ja mies käy jääkiekkotreeneissä kolmena iltana myös. Maanantai-illat on melkoista menoa, kun jokainen vuorollaan käy omissa harrastuksissaan. Minun painoni on pysynyt ennallaan jumpista huolimatta. Harmittaa.

Iltaisin olen ollut niin väsynyt että olen joka ilta nukahtanut sohvalle katsoessani BB:ia. Työelämässä minua harmittaa erityisesti yksi juttu. Olen saanut "käskyn"mennä puhumaan erääseen tilaisuuteen. Sehän on minun pahin painajaiseni! Olen aina jännittänyt niin kauhesti julkista esiintymistä ja jännitän edelleen. No siihen on onneksi vielä aikaa ja minulla on aikaa valmistautua kunnolla, myös henkisellä tasolla. Mutta jos vain jotenkin voisin liueta siitä niin sen tekisin. Yritin kyllä kieltäytyä kunniasta mutta ei se onnistunut. Pitää vain yrittää ottaa se asenne että mikä ei tapa niin se vahvistaa. Toisaalta ajattelin että jos nyt mokaisin kunnolla niin minua ei ehkä enää pyydettäisi puhumaan ja sitten jos onnistun niin se tietäisi taas uusia esiintymisiä. Kumpi olisi parempi vaihtoehto?

Tytölle tuli eilen illalla ystävät yökylään. Ne nukkuivat siskonpetillä meidän vierashuoneessa ja supinaa kuului siihen saakka kun itse menimme myös nukkumaan. Niillä tuntui olevan hauskaa. Tälle viikonlopulle ei ole tiedossa mitään erityistä ohjelmaa. Kylästelijät lähtee tänään iltapäivällä ja sitten täytyy tytön kanssa touhuilla jotain, koska sen tietää että se turhautuu kun kaverit lähtee ja jos ei ole mitään tekemistä. Itse ajattelin jossain vaiheessa ainakin käydä pitkällä lenkillä, kun ilmakin näyttää olevan mitä mainioin. Ihmeellsen lämpimiä kelejä onkin ollut viime aikoina.