Tämän viikon maanantaina en masentunut kun kävin puntarilla. Jotain liikahdusta alaspäin oli tapahtunut, hyvä minä. Tällä viikolla taitaa tulla korkojen kanssa takain, kun jumpat on peruttu ja pakkasta on niin paljon ettei voi hiihtääkään. Tänään olisi ollut kuntosali mutta mies tulee töistä tosi myöhään, joten en pääse sinnekään. Plääh.

Maanantai-iltana leivoin vielä mokkapaloja tytön synttäreille. Eilen korjasin juhlamekon kuntoon ja suunnittelin leikit ja viimeistelin prinsessakruunut ja nimilaput. Kaikenlaista pikkuhommaa näyttää olevan vaikka kyseessä on vain lapsen juhlat. Ne on hänelle niin tärkeät, kun saa ensimmäistä kertaa kutsua päiväkodista ystäviä juhlimaan. Yksi tyttö päiväkodista kysyi minulta hakiessani tyttöä, että saisiko hänkin tulla juhliin. Hän ei ollut ei ollut kutsuttujen listalla. Lupasin hänelle että saa tulla, kun se niin nätisti pyysi. Tehtiin kutsukortti myös hänelle ja pudotettiin lokeroon seuraavana päivänä.

Töissä menee nykyään päivät niin ettei taas kerkeä tekemään kaikkea mitä pitäis. Just sanoin työkavereille tänään että jos minulla ei olisi perhettä niin varmaan istuisin illat työpaikalla ja tekisin hommat niin ettei mitään olisi tekemättä. Mutta onneksi on perhe, olisi kurjaa jos työ täyttäisi koko elämän. Olen kyllä sen verran kunnianhimoinen että haluan tehdä työni hyvin, siksihän ne tekemättömät työt hieman vaivaakin.

Tyttö oli iloinen kun olin ostanut hänelle kimpun vaaleanpunaisia tulppaaneja ja suklaamunan ystävänpäiväyllätykseksi.