Kiva päivä mutta päättyi pettymykseen jääkiekossa. Vähän harmittaa! Aamulla sain perinteisesti kakkukahvit sänkyyn. Ei ollut itse tehtyä kakkua kun olin toivonut Frödingen pakastemansikkakakkua niin sitä siis sain. Sain lahjakortin jalkahoitoon, joka tuli kyllä tarpeeseen ja olin siitä tosi iloinen. Vanhuus on tullut, kun tuommoisen lahjan sain, eihän sille mitään voi. Tyttö oli askarrellut hoidossa nätin taulun, johon voi myös ripustaa korvakoruja, joita en tosin koskaan käytä.

Päivä meni mummolassa kylästellessä. Käytiin samalla reissulla kattomassa myös yhtä potentiaalista mökkitonttipaikkaa. Se ei ikävä kyllä sykähdyttänyt minua ja etsintä jatkukoon. Se suuri unelma on vielä toteutumatta, moni muu on jo toteutunut viimeisen kuuden vuoden sisällä. Mutta tuon asian kanssa ei ole kiirettä, ehkä sitten joskus.

Tyttö on muuten oppinut jo ajamaan jonkin matkaa pyörällä ilman apurattaita. Se on harjoitellut nurmikolla, jossa kaatumiset ei haittaa ja nyt se jo painattaa päästä päähän. Kääntymistä se ei vielä osaa.

Huominen töihin lähtö ei innosta tällä kertaa ollenkaan. Väsyttää jo pelkkä ajatuskin. Viime viikon hyvä työvire tais olla melko ohimenevä juttu.