Perjantaissa ollaan taas kerran. Tyttö sairastui heti synttäreiden jälkeen ja on ollut koko viikon kuumeessa. Onneksi sillä ei kuitenkaan ole kuumetta kuin alle 38 astetta. On jaksanut ihan hyvin kuitenkin leikkiä ja touhuta. Ollaan oltu miehen kanssa vuoronperään kotona hoitamassa pikku potilasta. Minä olin töissä vain maanantain ja torstain. Tuntuu kuin ei olisi töissä ollutkaan koko viikolla. Kotona on ollut ihanan leppoisaa oleilua tytön kanssa. Yhtenä päivänä leivottiin pullia ja tänään sämpylöitä. Yhtenä päivänä järjestettiin tytön huone ja kaikki tavarat omille paikoilleen. Siinäpä ne suurimmat projektit. Päikkäreitä ollaan nukuttu yhdessä ja katsottu filmejä ja Junioria. Toivon että tyttö paranisi viikonlopun aikana ja ensi viikolla saisi palata normaaliin arkirytmiin.

Mies lähti tänä aamuna pelireissulle Venäjälle asti. Tulee vasta myöhään sunnuntai-iltana. Harmittaa vain se kun tyttö on sairas niin joudutaan olemaan sisällä varmaan aika tiiviisti. Se onkin sitten miehellä tämän talven viimeinen pelireissu, onneksi. Sitä jotenkin kaipaa sitä yhteistä aikaa ja tekemistä viikonloppuisin ja harmittaa välillä olla vain tytön kanssa kahdestaan, vaikka sekin on kyllä ihan kivaa. Oltiin suunniteltu ystävän ja hänen lasten kanssa yhteisiä ulkoilujuttuja viikonlopulle, kun hänen miehensä on samalla reissulla, mutta ei ne nyt taida onnistua.

Olen tällä viikolla ulkoillut ahkerasti iltaisin, hiihtoladulla tietenkin. Vaaka näytti eilen aamulla yllättävän lukeman 65,9 kiloa. Se antoi kummasti taas lisäintoa kun pääsi uudelle kiloluvulle. Toivottavasti se on ja pysyy. Pitää nyt sitten viikonloppuna polkea ahkerasti kuntopyörää, jos ei uloskaan pääse. Nyt näyttää ulkona pyryttävän sen verran sakeasti lunta että ainakin lumitöitä olisi tiedossa. Sen ajanhan tyttö kyllä pärjää yksin sisällä, kun minä olen pihalla kolaamassa.

Tänä iltana katsellaan rauhassa telkkaria, otan ehkä yhden siiderin, pelaataan tietsikalla pelejä. Makoillaan yhdessä sohvalla ja nautiskellaan vähän herkkuja. Olen muuten viime aikoina innostunut vähän liikaakin pelaamaan topkanin pelejä. Ihan hävettää välillä. Tyttö on oppinut pelaamaan tietokoneella pasianssia ja mieskin on siitä ollut innostunut. Eli onneksi muutkin pelaavat eikä vain minä. Meillä on nykyään läppäri aina olohuoneen pöydällä ja tietenkin aina auki. Siihen on niin helppo istahtaa samalla kun toisella silmällä katsoo telkkaria. Kukapa sitä yksin viitsii istua vierashuoneessa seurustelemassa tietokoneen kanssa?

Tällä viikolla poistin itseni facebookista. En oikein koskaan päässyt "sisään" siihen hommaan ja näin jälkikäteen katsottuna minusta se koko touhu siellä on jotenkin lapsellista. Onneksi tämä blogijuttu on paljon järkevämpi, vaikka viime aikoina olen ollut aika laiska kirjoittamaan. Pitäis kirjoittaa päivittäin niin tulisi kirjoitettua ehkä enemmän omia ajatuksiakin kuin vain pelkkiä päivän ja viikon tapahtumia. Olen jaksanut kiinnostua vain muutaman ihmisen blogista, joita olen seurannut jo pidemmän aikaa ja ne kirjoittajat tuntuvat jollain lailla paljon tutuimmilta kuin ne facebookin ns "ystävät" , joita olen tuntenut joskus 20 vuotta sitten. Jotenkin on vaikea päästä sisään uusiin blogeihin kun pitäisi jaksaa lukea juttuja pidemmältä ajalta kerralla ja rohkaistua ehkä myös kommentoimaan, mikä on minulle iso kynnys.