Luin taas uusinta kuntoplus -lehtä ja siinä oli mielenkiintoinen artikkeli elämisestä tässä ja nyt. Lukiessani sitä tajusin että olen juuri sellainen että en osaa elää täysillä nykyhetkessä. Minulla on aina katse jossain tulevaisuudessa ja sen tapahtumissa;  huomisessa, viikonlopussa, lomassa...  Pitää nyt ryhdistäytyä ja yrittää opetella nauttimaan elämän hetkistä juuri silloin kun ne ovat. Minä jo kesälomaa odotan ja suunnittelen hullun lailla, mutta pitää kai unohtaa se vähäksi aikaa ja keskittyä tähän nykyhetkeen. Mutta silti odotan aina viikonloppuja... !

Töissä on yllättävän hyvä olo ja kaikki tuntuu nyt onnistuvan. Kumpa tämä hyvä fiilis kestäisi sinne loman alkuun saakka. Päivät tuntuvat loppuvan ihan kesken kun on niin kauheasti hommaa ja varmaan tekisinkin pitempää päivää jos ei tarvitsisi hakea tyttöä hoidosta. Ainahan tekemättömät työt voi siirtää seuraavaan päivään... Mutta nyt intoa riittää, kauankohan se sitten kestää?  Tänään piti käydä valokuvaamossa kuvauksissa! Voi kauhistus, olen aina inhonnut kameran edessä olemista. Saan sitten naamani lehteen nimitysuutisten alle. Saapa nähdä mitä tutut sanovat nähdessään kuvan, sillä en ole asiasta kertonut kellekään. Mies lipsautti sen yksille tuttaville, joten he on ainoat jotka tietävä asiasta.

Liikuntarintamalla on aika hiljaista. Satunnaisesti olen käynyt sauvakävelyllä ja eilen jopa innostuin sauvat kainalossa juoksemaan välillä. Juoksua voisi alkaa harrastamaankin, pururadalla se voisi olla ihan kivaa.  Luistimet on edelleen varastossa. Painon kanssa olen samassa pisteessä kuin alunperinkin, taas kerran. Ei ole minusta laihduttajaksi, olen antanut jo periksi sen asian kanssa.