Jotenkin on taas haikea mieli kun joulu on ohi. Se on jonkinlainen iso etappi tässä talven keskellä ja nyt tuntuu tyhjältä. Hyvä mieli on siitä että lahjat oli tänä vuonna tarkkaan harkittu ja mietitty jokaiselle ja ne ovat olleet mieluisia. Itsekin sain hartaasti toivomani lahjan mieheltä. Tyttökin oli ihmeissään ja ihan onnessaan kun sai niin paljon lahjoja, eikä yhtäkään tarvinnut lähettää afrikan lapsille. Olin nimittäin sanonut hänelle, että jos saa epämieluisia lahjoja niin ne paketoidaan uudelleen ja lähetetään afrikan lapsille.

Äitini jäi meille jouluaattona yöksi. Minua surettaa äidin sairaus, kun se tuntuu etenevän niin vauhdilla. Illalla kun se oli ottanut tekohampaat suusta niin minä ihan kauhistuin kuinka se oli ihan vanhan mummon näköinen. Tuntui oudolta, onko se juuri se minun äitini? Veimme äidin kotiin jo joulupäivänä ja siitä minulla oli niin huono omatunto, koska periaatteessa se olisi voinut jäädä tänne ja olisi halunnutkin mutta minä en vain halunnut sen jäävän. Tuntui niin pahalta, olenko minä oikeasti niin paha ihminen että en jaksa olla äitini kanssa samassa tilassa kahta vuorokautta? Hän joka tuntee kotona olevansa yksinäinen, hyvä että selviää päivän rutiineista, välillä pelkää olla yksin. ja minä vain kylmästi vien hänet pois kotoani ja jätän yksin sen vuoksi että itselläni olisi helpompi ja mukavampi olla kotona ja nauttia vapaapäivistä. Nyt kun tämän kirjoittaa vielä sanoiksi niin oikeasti tunnen olevani kylmä, huono ja paha ihminen. Mikä minussa on vikana kun en jaksa hoivata ja pitää huolta vanhasta äidistäni? Jos totta puhutaan niin välit äidin kanssa eivät koskaan ole olleet erityisen läheiset. Ehkä sekin kertoo jotain että en ole koskaan edes halannut äitiäni? Äiti on oikeasti välillä vähän hukassa, hyvä esimerkki siitä oli kun se etsi omaan kännykkäänsä jotain osaa mikä siitä hänen mielestä puuttui. Jonkin ajan kuluttua se sanoi että tässähän se kännykän osa on, tämä silmäosa ja tarkoitti omia silmälasejaan....

Joulun aika on kuitenkin ollut ihanaa. Aattona katsottiin perinteisesti aamun lastenohjelmia ja syötiin riisipuuroa. Lumiukko on ehdottomasti nähtävä jouluaattona. Sen jälkeen käytiin jakamassa viimeiset lahjat ja hiljennyimme hetkeksi hautausmaalla. Saunoimme päivällä kynttilänvalossa ja nautimme rauhasta. Ruoka oli oikein hyvää ja tietenkin kaikkea oli taas vähän liikaa. Kinkku alkaa kylläkin jo vetelemään viimeisiään mutta muita jouluruokia on vielä jäljellä. Tänään kylläkin syötiin jo kanaruokaa. Aattona joulupukki kävi jo viideltä ja siinähän se ilta sitten menikin kun leikittiin tytön kanssa sen saamilla lahjoilla ja pelattiin pelejä. Jouluyön kirkko olisi alkanut kahdeltatoista mutta meillä oli kaikki jo nukkumassa yhdentoista jälkeen.... Ihan hävettää kun mentiin niin aikasin nukkumaan, mutta minkäs teet kun niin väsytti. Aamut ovat olleet ihanan rauhallisia ja kiireettömiä. Yleensä minä olen herännyt ekana ja olen nauttinut aamukahvini kynttilän valossa ja odottanut rauhassa muiden heräämistä. Sais nämä kiireettömät pyhät jatkua vielä vähän pidempään. Mutta vielä saa pari päivää nauttia.