Aamulla kun herättiin, maa oli valkoinen. Tyttö oli aivan innoissaan lumesta ja olisi heti halunnut lähteä pihalle. Mies heräsi aikaisin ja lähti kaverinsa kanssa lintumetsälle. Minäkin heräsin jo kahdeksalta. Harmitti kun olisi tehnyt mieli nukkua pitempään, kun eilen aamullakin heräsin jo seitsemän aikoihin.

Tämä päivä on ollut vaan pelkkää ajan tappamista. Nää sunnuntait on sitten tosi tylsiä, tuntuu ettei jaksa eikä viitsi tehdä mitään järkevää, olla vain. Vaikka koko pitkä päivä olis aikaa touhuta vaikka mitä. Oltiin sitten tytön kanssa aamupäivällä ulkona ja tehtiin lumikakkuja. Vielä ei ollut niin paljoa lunta että oltais päästy tekemään lumiukkoja. Se ainakin osaa nauttia talven tulosta, mutta minä olen vain palellut koko päivän. Miehen kanssa nukuttiin pikku päikkärit iltapäivällä, olohuoneessa toinen toisella sohvalla ja toinen toisella. Tyttö leikki leikkejään kaikessa hiljaisuudessa ja antoi meidän nukkua. Oltais lähetty tytön kanssa päivällä käymään mummolassa, mutta kun autossa oli vielä kesärenkaat niin en uskaltanut lähteä ajamaan, vaikka kai ne tiet oli vielä sulat. Olipahan hyvä tekosyy sanoa mummolle että ei voida tulla. Olishan se ollut ajankulua sekin. Mies vaihtoi sitten ne talvirenkaat tänään kun tuli sieltä metsältä. Eivät muuten saaneet sieltä mitään saalista.

Lauantait on sitten niin ihania päiviä kun vertaa näihin sunnuntaihin. Se on niin helpottavaa kun tietää että on vielä yksi aamu edessä, kun saa nukkua ja vapaapäivä vielä edessä. Eilenen oli ihan normaali lauantai, aamulla kävin pitkän lenkin kävelemässä. Päivällä tytön kans kaupoissa katselemassa vielä talvivaatteita ja ostettiin lintulaudalle ruokia. Oravakin kävi siellä aterialla. Iltapäivän tyttö oli kaverinsa luona ja sillä välin minä nukuin parin tunnin päikkärit. Päivällä kun tultin autolla kylältä, meitä vastaan tuli hautajaissaattue. Olin kuullut että saattuen sattuessa kohdalle, on kohteliasta pysähtyä ruumisauton kohdalla. Minä tietenkin kohteliaasti pysähdyin ja se oli jotenkin hienoa, tuntui kun aika olisi pysähtynyt siksi hetkeksi. Että piti näin vanhaksi elää että tuommoinen tilanne sattuu kohdalle.

Illalla syötiin pitsaa ja tänä aamuna puntari taas kertoi totuuden. Olin jo kerennyt iloita että paino on vähän tippunut mutta se oli taas melkein sama kun aiemminkin. Voi v...u!

Eilen rekisteröidyin facebookin käyttäjäksi. En vain jaksanut perehtyä sen kummemmin asiaan ja toimintoihin. Uteliaisuuttani vain menin sinne, kun siitä on viime aikoina kirjoitettu lehdessä jos toisessa.

Taas pitkä viikko edessä, ahdistaa jo valmiiksi. Työt ei tunnu sujuvan ja mieli apeana sen vuoksi.