Sunnuntaiahdistus on vaihtunut perjantain ihanuuteen. Olen ollut laiska, kun en ole jaksanut kirjoittaa tänne. Viikko meni aika kivuttomasti. Iltojen piristykseksi alkoi Salkkarit. Se vaan on kurja juttu kun tyttökin haluaa katsoa niitä. Minusta se ei sais katsoa, mutta minkäs teet kun itse kerran olen koukussa. Istun aina kaukkari kädessä ja laitan sitten tekstitv:n päälle tai vaihdan kanavaa, jos sieltä tulee jotain sopimatonta tytölle. Ja sitä joutuukin jatkuvasti näpräämään, ja tyttö kiljuu vieressä että laita takasin.

Tytöltä irtosi toissailtana ensimmäinen maitohammas. Se alkoi yhtäkkiä vessassa kiljumaan minua ja minä tietenkin säikähdin että jotain kamalaa on tapahtunut. Se vain säikähti kun hammas yllättäen lähti ja verta tuli suusta. No illalla luettiin kirjasta hammaskeijusta ja hampaiden hoidosta ja pikku hammas laitettiin tyynyn alle ja voi sitä ihmetystä aamulla kun hammas oli kadonnut ja tilalla oli kahden euron kolikko. Eikä tyttö ollenkaan kyseenalaistanut sitä oliko se hammaskeijun tuoma vai ei. Lapsen usko on vielä niin vilpitöntä.

Olen ahkerasti käynyt luistelemassa melkein joka ilta. Tänään kaaduin. Hieman noloa, mutta ei sitä ehkä kukaan nähnyt. Irrotin hetkeksi katseeni tiestä ja se oli menoa. Jalassa pieni naarmu muistona siitä. Paino ei tipu. En ole vielä ottanut itseä niskasta kiinni, en ole ylettynyt... Tänään sain postista mekon jonka tilasin tulevia juhlia varten. Se on ihan hieno, mutta olisi vielä hienompi jos vyötäröni olisi muutaman sentin kapeampi. Tänään puin töihin päälleni uudet työvaatteet, jotka on liituraitaa ja tuli todistettua että musta liituraita näköjään hoikistaa. Työkaverit kehuivat ja sanoivat että sopii hyvin kun olen niin pitkä ja hoikka. En ole omasta mielestä kumpakaan ( pituus 165 ja paino 68 tällä hetkellä !) Pituutta nyt sain lisää kun pakko oli laittaa korkkarit jalkaan kun housujen lahkeet muuten laahais maata pitkin mutta tuo paino, se alkaa jo ahdistamaan.

Huomenna on kummityttömme ristiäiset.