Töihinpaluu on sujunut ihan hyvin, vaikka jonkinlaisia motivaatio-ongelmia on ollut havaittavissa. Onneksi torstaina oli koulutuspäivä, josta sain taas uutta puhtia työhön ja uutta motivaatiota. Kiva tavata aina kollegoja noiden koulutuspäivien yhteydessä ja vaihtaa kokemuksia ja ajatuksia työhommista. Viikko meni töiden puolesta oikeastaan vähän ihmetellessä ja jotenkin ei päässyt kunnolla vielä vauhtiin.

Meille ei vielä tullutkaan uutta autoa. Joku kerkesi ostaa sen auton mikä meillä oli kiikarissa ( ferrarinpunainen audi ) Vähän se ensin harmitti mutta toisaalta minä olen kyllä hyvin tyytyväinen meidän nykyiseenkin autoon, joten ei kiirettä sen vaihdon suhteen.

Mies kävi viikolla silmälääkärissä ja sille määrättiin lukulasit. Menemme jonain päivänä yhdessä optikolle valitsemaan hänelle kehyksiä. Mukavaa, ei siis se että sai ne lasit, vaan se kehysten valitseminen. Voisin samalla itsellekin katsella uusia laseja.

Tyttö oli eilen hiihtokoulussa ja minäkin innostuin sillä välin hiihtämään kahdeksan kilometrin lenkin. Onneksi täällä talvi jatkuu, vaikka viime viikolla näytti jo uhkaavalta kun kaikki alkoi sulaa ja oli kurakelit. Nyt onkin tullut koko viikonlopun lisää lunta. Viikonloppu onkin mennyt oikeastaan vain kotona oleskellessa ja vapaista nautiskellessa. Eilen käytiin katsomassa suloista pystykorvanpentua tuttavapariskunnan luona. Olemme suunnitelleen koiran ottamista itsekin jo jonkin aikaa. Rotu on vielä mietinnä alla ja aikasintaan vuoden päästä se otettais. Oltiin eilen illalla suunniteltu että käytäis ravintolassa syömässä mutta päädyimme vain tilaamaan sieltä pitsat kotiin. Nam.

Olemme miehen kanssa todenneet että olemme koko perhe tosi mukavuudenhaluisia ihmisiä. Se tulee monessakin asiassa ilmi, mutta esimerkiksi viikonloppuaamuisin meillä on semmonen tapa että se kumpi ensimmäisenä herää, keittää kahvit ja tarjoilee toiselle kahvit sänkyyn ja siellä köllöttelemme usein koko porukka ja tyttökin murustelee keksejä pitkin sänkyä. Huono puoli siinä on se että minä olen yleensä se joka ensin herää. Mutta minäpä juonkin usein yksin ensimmäiset kahvit keittiössä ja nautin hiljaisesta aamusta ja herätän sitten vasta myöhemmin miehen.

Ihan hyvillä mielin lähden ensi viikkoon. Työt ei nyt pahemmin stessaa eikä mikään muukaan.