Voi itku, en ole jaksanut pitkään aikaan kirjoittaa. Ihan harmittaa. Jotenkin se on vain tuntunut vaivalloiselta, ehkä siksi kun tuntuu että ei ole ollut oikeastaan mitään kirjoitettavaa. Samaa rataa mennään.

Kesä on kai tullut, ainakin kesäkuu. Olen äärettömän kateellinen etelän helteille. Meillä täällä on alkanut puut jo vihertää, se on kuitenkin positiivista, mutta lämmöstä ei tietoakaan. Olin eilin tosi iloinen työkaverini puolesta, joka jäi lomalle ja suuntaa huomenna kohti Kreikan lämpöä. Iloinen siksi kun tiedän että se aika koittaa minullekin vielä ja muutenkin. Loma on loma. Mutta odottavan aika on pitkä. Töissä on taas vaihteeksi yhtä hulabaloota ja loma tosiaan tulee tarpeeseen.

Torstaipäivän olin yksin kaupungissa shoppailemassa. Kävin yksityislääkärillä, kun täällä ei pääse edes lääkäriin. Ei mitään vakavaa, vain näitä naisten vaivoja. Mutta oli tosi ihanaa kierrellä kaupoissa ihan rauhassa. Ostin myös kahdet uudet silmälasit, toiset on aurinkolasit vahvuuksilla. Minun näköni oli parantunut, ihmeellistä. Olen päättänyt siirtää suunnittelemaani silmäleikkausta johonkin hamaan tulevaisuuteen ja siksi päätinkin ostaa ne uudet rillit. Ehkä vähän kuitenkin pelottaa se leikkaukseen meno, mitä jos se ei onnistukaan? Olen kuitenkin pitänyt laseja pikkutytöstä asti ja ei ne minua niin häiritse.

Mies täytti eilen 45 ja minä huomenna 37. Ihan hirveää miten nämä vuodet kuluu ja ikää vain tulee lisää. Tänään on tarkoitus hieman juhlia, niin ja onhan meillä huomenna myös 7-vuotis hääpäivä. Ystäväpariskunnan kanssa suunniteltiin lähteä oikein baariin. Edellisestä baarikäynnistä on taas aikaa niin paljon etten muista koska viimeksi. Pitäis vain tytölle kysyä yökyläpaikka, jos ei onnistu niin sitten juhlimme rauhallisemmin kotioloissa. Jotenkin tuntuu että ei jaksais lähteä juhlimaan. Mutta kun suunnittelimme että mennään ensin syömään ja sitten jäätäis istumaan iltaa, niin se kuulostaa ihan hyvältä. Saa lähteä ajoissa ja ehkäpä pääsee ajoissa myös kotiin nukkumaan. Olen ollut ihan yliväsynyt viime aikoina, tytön kanssa ollaan melkein joka ilta menty yhtä aikaa nukkumaan, joskun kymmenen aikoihin. Sekin riiviö valvoo tosi myöhään. Onneksi syksyllä alkaa eskari ja sen ei tarvi enää nukkua päikkäreitä. Ehkä sitten sen saisi ajoissa illalla nukkumaan. Eilenkin se valvoi puoli kahteentoista.

Ulkona paistaa aurinko, taidan lähteä sinne.