Pitkä työviikko takana ja nyt on väsy. Eilen oli periaatteessa työpäivä, hieman huviin yhdistettynä. Meillä oli koulutuspäivä. Aamulla startattiin kaheksalta ja yöllä kahdelta olin kotona. Huh huh. Ne on nuo välimatkat täällä kun on niin pitkiä että vähän venähtää. Päivän anti oli ihan ok. Se antoi mulle myös hieman miettimisen aihetta, koska meillä kuulemma avautuu uusi haastellinen tehtävä sisäisenä hakuna ja pomoni oli sitä mieltä että minun pitäisi sitä hakea. Työnkuvani säilyisi aika lailla samana mutta tosiaan se olisi nykyistä vastuullisempi paikka ja varmaan palkkakin parempi. Minua mietityttää vain se, että onko minusta siihen, ottamaan lisää vastuuta, enemmän työtä ja ponnistelua? Tuleeko liikaa haastetta, aiheuttaako se mulle stressiä, selviänkö ylipäätään tehtävän edellyttämästä työnkuvasta? No, jos haluan päästä työurallani etenemään, enkä jämähtää paikalleni niin tässä olisi tilaisuuteni. Täytyy vakavasti kuitenkin harkita asiaa. Eihän se silti ole sanottua, että minä siihen pääsisin, vaikka hakisinkin, vaikka hakukriteerit käytännössä täytänkin.

Päivän päätteeksi syötiin monen ruokalajin illallinen hienossa ravintolassa ja kotimatkalla poikettiin parissa kuppilassa drinkeillä. Olin vissin juonut muutaman viinilasin liikaa kun kotiin päästyäni oli pakko mennä heti nukkumaan kuin meinas iskeä pahoinvointi. Mies oli vielä valveilla kun tulin, mutta eipä minusta enää hänelle paljon seuraa ollut. Tyttö oli taas mennyt yökylään ystävän luokse. Tänä aamuna harmitti tosissaan kun olisin saanut nukkua niin pitkään kun halutti, mutta heräsin jo puoli kahdeksalta eikä uni enää tullut. Olotila oli hieman hutera.

Tyttö haettiin päivällä kotiin ja loppupäivän meillä kävi tasaseen tahtiin vieraita. Ensin kävi nuoripari koirineen sitten minun äiti ja veli. Tytön ystävät tulivat vielä iltapäivällä meille leikkimään ja minä torkuin sohvalla peiton alla. Onneksi noita tuollaisia reissuja on vain kerran vuodessa. Mutta ihan mukava reissu silti. Ensi viikonloppu pitää sitten pyhittää lepäämiseen ja toivottavasti ulkoiluun. Pakkaset eivät näytä loppuvan ikinä, suksetki on vielä eteisen nurkassa pölyttymässä.

Tänään taidan mennä tosi aikasin nukkumaan...