Niin se perjantaiki jo tuli ja meni taas. Tämäkään viikonloppu ei paljoa minua piristä. Mies lähti eilen heti töiden jälkeen pelireissulle ja tulee vasta huomenna. Siis kotona ollaan tiiviisti tytön kanssa kahdestaan. Pinna on jo tänään ollut aika kireällä. Minun pitäisi saada edes pieni hetki omaa rauhaa ja aikaa, mutta nyt se ei siis onnistu. Tai siis nyt onnistuu kun tyttö onneksi simahti väsyneenä sänkyyn jo puoli kymmenenltä Tuntuu että viikonloppu menee hukkaan kun ei vietetä sitä yhdessä koko perhe. Ja kun ei pääse kunnolla ulos ja lenkille. Koko viime viikko meni ilman minkäänlaista liikunnallista suoritusta. On semmonen lösö olo.

Ystävä kävi tänä aamulla heti puoli yheksältä. Se oli menossa häihin ja minä lupasin tehdä sille kampauksen sinne, tulihan siitä ihan hieno. Tytön kanssa tehtiin päivällä kylpyläreissu. Siellä oli oikeastaan ihan kiva polskutella ja pari tuntia me siellä lilluttiin. Käytiin vielä kahvilla ja mehulla kahvilassa ja parissa kaupassa. Ja siitähän se alamäki sitten alkoi. Tyttö vinkui yhtä lelua itselleen, enkä suostunu sitä ostamaan. Koko kotimatka meni kiukutellessa. Minä olin jo siinä vaiheessa aika kypsä. Se siis ärsyttää minua niin suunnattomasti että tuommosesta asiasta pitää kiukutella ja saa minut raivon partaalle. Tyttö tietenkin hermostuu lisää kun se huomaa että mulla menee hermo. Kotia ku tultiin niin tyttö katsoi filmiä ja minä nukuin sohvalla pahimmat höyryt pois. Loppuilta meni suhteellisen leppoisasti, siivottiin akvaariota yhdessä ja pelattiin pelejä.

Viime viikko meni tosiaan taas niin vilauksessa että tuntui niinku ei olis töissä ollutkaan. Keskiviikkoiltana olin vasta kahdeksalta kotona ja torstai-iltana meillä oli yhden työkaverin läksiäiset. Käytiin ravintolassa syömässä porukalla. Vähän haikea olo kun se lähtee, hyvä tyyppi oli. Nyt minä olen sitten taas meidän työporukan nuorin. Keski-ikä taitaa olla yli viiskymmentä meidän työpaikalla, joten ihan kiva kun saa tuntea itsensä nuoreksi.

Tänään onnistuin testaamaan meidän keittön palohälyttimen, joo toimii. Paistoin uunissa ranskiksia ja kananugetteja. Uunin pohjalle oli tippunut jotain ja se savusi siellä ja hälytin alko ulvomaan kun avasin uunin. Äkkiä sanomalehti käteen ja huiskimaan hälyttimen edessä, onneksi se loppui nopeasti. On se korvia vihlova ääni. Ajatella jos kaikki viisi hälytintä alkais yhtä aikaa huutaan niin varmaan heräis yöllä kaikki kilometrin säteellä ainakin.

Huomenna vois vaikka nukkua pitkään.