Tulin jumpalta hiestä märkänä ja ihan rättipoikki- oloisena. Mutta se tuntuu vain hyvältä. Steppilautajumppa on kyllä parasta rääkkiä mitä tiedän. Ensimmäistä kertaa tänään oikeasti hikipisarat tippui tukasta laudalle asti. Kääk. Ja minä vain nautin kaikesta siitä. Ajattelin kyllä välillä että onkohan sitä vähän hullu kun vapaaehtoisesti harrastaa sellaista. Toivon vain niin kovasti sitä parin kilon pudotusta.

Joulu sen kun lähestyy. Tänään suunniteltiin töissä pikkujoulujen viettoa, ihanaa. Minä olen aina ensimmäisenä suuna päänä niitä suunnittelemassa ja yritän saada porukkaa innostumaan hulluista ideoistani. Ei ole aina ihan helppoa sekään. Keski-ikä meidän työpaikalla taitaa olla yli 50v. Tunnen itseni suorastaan nuoreksi siinä porukassa. Toisaalta olis kiva kun olis enemmän nuorempaa väkeä, olis ehkä semmosta innostuneisuutta enemmän. Jos ihminen on koko työuransa samassa työpaikassa niin voiko siitä enää innostua ja jaksaa tehdä muuta kun sen mitä on pakko? Itse en näe itseäni loppuelämää samassa työssä. Toivon ainakin että saisin kokea työelämässäkin vielä uusia tuulia.