Nyt neljän työpäivän jälkeen tuntuu että työ vie kaikki voimat. Sattui niin että yksi työntekijä jäi sairaslomalle ja jonkuhan hänenkin työt on tehtävä ja osa niistä tuli minulle. Muuten olisi ok mutta kun ei kerkeä päivän aikana tekemään kaikkia töitä ja sitten ne kasaantuvat. Olen onnistunut jo tekemään semmosen sekasotkupaperipinon pöydälleni että sen setvimiseen jo menee päivä. Surkeaa.

No ei se auta murehtia, eihän ne työt tekemällä lopu. Pääasia että huomenna on perjantai ja saa vähän huilata. Tuo aikasin aamulla herääminen tuntuu vielä vaikealta, vaikka enhän minä lomallakaan kovin pitkään nukkunut. Oikeastaan se on ihan mukavaa että päivässä on tietty rytmi, lomalla ei ollut minkäänlaista rytmiä ja tyttökin tuntui siitä olevan sekaisin. Nyt se on iloinen kun saa olla päiväkodissa ja päivät menee käsikirjoituksen mukaan.

Eilen kävin ystävän kanssa sauvakävelyllä. Se tuntui raskaalta mutta hyvältä.

Pitää alkaa siivoamaan, miehestä ei ole kaveriksi vielä kun sen selkä on vielä kipeä