Tässä talossa on ollu hiljaista viimeiset kolme päivä. Minä loukkaannuin miehen sanomisista sen verran että olin kolme päivää puhumatta sille mitään, tai siis jotain pakollista kanssakäymistä tais tulla. Eilen illalla se uskalsi viimein lähestyä minua siten että sain puhuttua pahan oloni pihalle. Pikkusenhan se juttu siinä sitten paisui ja tuli puitua muitakin asioita aina kello kahteen yöllä. Mutta nyt helpottaa, kun sai sanottua. Mistään vakavasta asiasta ei loppupeleissä ollut edes kysymys, vain raha-asioista, jonka suhteen ollaan hieman eri linjoilla.  Me riidellään tosi harvoin, ehkä kerran vuodessa jotain tällaista.
Pikkuisen jäi yöunet vähiin kun heräsin ennen seitsemää aamulla. Ulkona oli ihan hirveä tuuli ja minun oli pakko nousta pelastamaan terassille jättämäni uudet peitot ja tyynyt, jotka olivat siellä tuulettumassa. Olin ihan varma että myrsky on vienyt ne mennessään, mutta ei onneksi ollut.
Olen tällä viikolla hieman reipastunut liikunnan suhteen ja käynyt lenkillä monena iltana. Parina iltana jätin iltapalan kokonaan syömättä ja torstaiaamuna kävin välipunnitukseessa ja vaaka näytti vain 67,5 kg. Olinpa minä iloinen. Tänään oli taas pakko käydä puntarilla ja nyt se näytti 68,1. Ihmeellisesti vaihtelee tuo paino, mutta pääasia on että suunta on alaspäin.
Nyt voisinkin pukea päälleni ja käydä hakemassa päivän lehden kioskilta. Siitä tulee noin puolen tunnin lenkki.  Muut nukkuvat vielä, ainakin tunnin verran uskoisin. Minä voinkin sitten mennä päiväunille kun nuo kaks heräävät...