Aamulla menin jännittyneenä "viralliseen" viikkopunnitukseeni ja meinas pälli levetä kun se näytti 68,8 kg. Joo eipä siis ollut paljoa ilonaihetta siitä punnituksesta. Siis kokonaiset kakssataa grammaa on viime maanantaista lähtenyt. Ja alku näytti niin lupaavalta noiden epävirallisten välipunnitusten kanssa. No tällä viikolla sitten kovempi kuri päälle. Itse asiassa uskon että eilisellä hiihtoreissulla oli jotain tekemistä tuon painon kanssa. Olen aiemminkin huomioinut että raskaan liikuntasuorituksen jälkeen paino on aina noususuunnassa. Siitä sen on pakko johtua. Vähän kyllä masentaa ja tuntuu taas että ei jaksa edes yrittää. Tekee vain mieli taas syödä koko ajan!

Niin, siis vihdoinkin sain aikaseksi lähteä hiihtolenkille, nyt on ekat viis kilsaa mittarissa ja odotan innolla taas uusia hyviä hiihtokelejä. Oltiin eilen oiken koko perheen kanssa ladulla. Mies ja tyttö kylläkin hiihtivät hieman lyhyemmän lenkin.

Äiti on eilen illalla kiidätetty ambulanssilla terveyskeskukseen äkillisten rintakipujen, huimauksen ja kovan päänsäryn vuoksi. Kiitos vain hänen avuliaan naapurin, joka huolehtii. Tänään kävin häntä katsomassa ja kaikki oli ihan ok. Ei ollut löytynyt mitään vakavaa. Ei se äiti kyllä itse muistanut että lääkäri on tutkinut häntä....  Äiti tuumas että täällähän on mukavampaa kuin kotona, kun ei tarvi yksin olla. Sillä oli siellä joku toinen mummo huonekaverina. Lääkärin kanssa juttelin tänään puhelimessa ja hän oli huolissaan äidin yksin pärjäämisestä, kun muisti tuntuu pätkivän. Ne pitävät hänet siellä keskivikkoon saakka. Hyvä niin, voisivat pitää koko viikon ja minä voisin ottää hänet viikonlopuksi meille. Minä niin toivon että hän saisi pian paikan vanhainkodista. Niin olisi paljon helpomi, jatkuva huoli hänestä on kuitenkin rasittavaa.

Oli muuten oikein mukava viikonloppu. Siivosin tytön huonetta oikein urakalla ja taas vähän aikaa kaikki tavarat on omilla paikoillaan. Yhden ison laatikollisen keräsin vanhoja leluja ja palapelejä varastoon vietäväksi. Minun piti kyllä kysyä päiväkodin täteiltä että ottaisko ne lahjoituksena vastaan ne romut. Toisaalta ei kehtaa sinne ihan mitä sattuu lahjoittaa vaan semmosta kunnollista tavaraa. Sain myös yhden pussillisen tavaraa vietäväksi roskiin. Se on paljon, kun tytöllä on luopumisen tuska, se ei haluaisi luopua mistään. Lauantaina käytiin tytön kanssa myös elokuvissa. Oli yllättävän hyvä filmi, hieman pelottavakin välillä ja näinkin seuraavana yönä unta minua jahtaavasta sudesta. Filmin jälkeen mies otti tytön mukaan jääkiekkomatsiin ja minä jäin kotiin päikkäreille. Ihanaa. Illalla katsottiin pitkästä aikaa huumaa ja otettiin rennosti.

Pitkä viikko edessä, töissäkin on taas kova meno päällä eikä meinaa oikein mukana pysyä.