Tänään oli se päivä jolloin tyttöni aloitti eskarin ja minussa on tuntunut jonkinlaista eroahdistusta. Siis siinä mielessä että tyttö on jo niin iso, eikä enää niin äidin pieni pikkuruinen. Olen taas niin onnellinen siitä että sen ei tarvinnut lähteä oikeaan koulumaailmaan vielä, olis tuntunut kauhealta. Tuttu ja turvallinen päiväkoti on paras paikka. Ainoa lapsi, niin. Ei haluaisi että siitä tulee iso ja itsenäinen. Meneeköhän se pilalle jos sitä liikaa hellii ja rakastaa? Se oli saanut kaksi kirjaakin ja minun piti hakea kaupasta muovia ja päällystää ne. Tuntui hassulta. Nyt sen pitäisi saada vielä oma penaali. En ollut tiennyt että eskarilainen tarvii oman penaalin...

Tänään tein jotain mitä en ole tehnyt vuosikausiin, kävin juoksemassa, oikealla kunnon hikilenkillä. Välillä kylläkin käveltiin ja tasoitettiin sykettä, ystävän yllyttämänä siis lähdin. Mutta se ei tuntunut ollenkaan pahalta, oikeastaan ihan hyvältä. Ehkä käyn uudestaankin. Olen liikkunut viime aikoina ihan reippaasti, melkein joka päivä, mutta paino jumii paikoillaan. Rakastan ruokaa aivan liikaa, siitähän se johtuu, minkäs teet?

Hillat on nyt poimittu, kaks kertaa tuli siellä suolla käytyä ja toisella kerralla minä sain tarpeekseni  itikoista ja luovutin. Ne saa nyt sitten riittää. Tyttökin oli mukana, mutta se ei kovin ahkerasti kerännyt, sanko oli  tyhjä, kaikki marjat meni parempiin suihin. Ihan reippaasti se kuitenkin jaksoi olla siellä. Tehtiin tulet keskelle suota ja oltiin eväsretkellä samalla. Ihan hyvää tekee tuo ulkoilma. Mummokin oli mukana.

Kävin tänään lääkärissä. Keskustelimme tästä. Hän aikoi vielä soittaa minulle ja sitten teen päätöksen asian suhteen. Kiva lääkäri, aika nuori nainen.

Ihana kun maanantai on mennyt, on taas semmonen olotila että olispa jo perjantai.