Muut jäivät vielä aamulla nukkumaan kun minä laittauduin kaikessa rauhassa ja kävelin töihin. Ei se oikeastaan tuntunut edes pahalta, oli ihanan rauhallinen ja kiireetön aamu kun sai yksikseen valmistautua töihin lähtöön. Eilen illalla tuntui että oli hermot vähän kireällä ja rauhoittelin itseäni silittämällä työvaatteet ja silitin samalla koko muun pyykkikasan kun en muutakaan keksinyt.

Joulu oli taas kerran aivan ihana. Mutta päivät meni taas ihan liian nopeasti. Pukkikin kävi ja toi tytölle lahjavuoren ja meillekin jotain kivaa. Minä sain jumppapallon! Se on toistaiseksi ollut vain tytöllä käytössä, mutta enköhän minäkin tästä vielä innostu. Olen pohtinut tuota lahja-asiaa useaan otteeseen tässä joulun kynnyksellä. Mikä on sopiva määrä lahjoja tuommoiselle pikkuiselle? Onko liikaa kun paketteja on 19? Toisaalta on ihana katsoa toisen iloa ja riemua kun se availee niitä paketteja ja suurin osa lahjoista on kuitenkin mieluisia. Mutta missä menee raja? Se on vaikeaa, kun on niin monta ihmistä niitä lahjoja ostamassa, voisiko niitä kieltää ostamasta niitä? Itse kuitenkin haluaa antaa juuri niitä lahjoja mitä tyttö on toivonut.

Jouluaatto oli kyllä aivan ihanan kiireetön. Kerkesin aamupäivällä valmistella kaikki illan ruuat siihen malliin, että ei ollut muuta kuin tarjolle laittaminen ja lanttulaatikon paistaminen. Ruokaa oli taas kyllä niin paljon että ihan hävettää. Kinkkua syödään varmaan vielä pääsiäisenäkin...

Olen nukkunut öisin tosi huonosti ja herännyt jo kukonlaulun aikaan pyöriskelemään, eikä uni ole enää tullut. En tiedä miksi. Olen onneksi saanut nukkua pitkät päikkärit muina päivinä paitsi aattona.

Mutta eipä hätää, huomenna on perjantai.