Maanantaipäivistä tai paremminkin illoista näyttää tulevan meille aika kiireisiä. Ollaan tänään koko ilta oltu johonkin suuntaan liikkeellä. Ensin menin töiden jälkeen tytön kanssa satujumpalle ja kun tulimme sieltä, mies porhalsi kauppaan ja kun se tuli sieltä niin minä syöksyin omaan jumppaan (mies kokkasi sillä aikaa huomiseksi ruuan !)  ja kun minä tulin jumpalta niin mies lähti jääkiekkotreeneihin ja minä menin tytön kanssa iltasadulle. Vauhdikas alku viikolle sanoisinko. No ainakin pääsee kunnolla käyntiin ja sama ohjelma on sitten edessä joka maanantai. Saa nähdä innostuuko tuo pirpana kulkemaan siellä jumpalla, kun viime vuonna se suostui käymään siellä vain kaksi kertaa. No tällä kertaa sillä on onneksi yksi kaveri kanssa siellä.  Huomiselle ei olekaan onneksi mitään ohjelmaa.

Eilen tuli käytyä sauvakävelyllä ystävän kanssa. Välillä siellä oli lunta niin paljon että olisi voinut vaikka suksilla mennä. Näyttää tuo lumi pikkuhiljaa sulavan pois. Joku luonnon oikku se taisi olla, sillä eihän tänne normaalisti näin aikasin lumi tule. Viime vuonnakin tais mennä joulukuulle ennen kuin latupohjat oli saatu tehtyä. Ei se tuo minun paino näytä laskevan vaikka yrittäisi liikkuakin. Päinvastoin, tänä aamuna puntari näytti 68kg! Taidan olla aika toivoton tapaus tuon laihduttamisen suhteen, mutta se nyt vain johtuu siitä että en voi kieltäytyä ruuasta. Ja tuo liikunta vaikuttaa minuun siten että ruokahalu sen kun kasvaa. Joopa se joo. Ajattelin kyllä että pitäis ja pitäis ottaa itseä niskasta kiinni mutta kun en pysty. En vain pysty. Äskenkin olin tosi nälissäni sen jumpan jälkeen ja keitin teetä ja söin kolme näkkäriä. Lisäksi popsin täysjyvämuroja. Mutta eihän ne pitäis lihottaa?! Ajattelin kyllä jumpalla ollessani että söisin iltapalaksi pelkkiä hedelmiä, mutta ei se onnistunut.

Miehen kanssa keskustelimme tuossa lauantai-iltana tulevaisuudesta. Minä sanoin että onko se juuri totta että me vietämme lopun elämäämme tässä talossa asuen ja samoissa työpaikoissa käyden. Siis ajatus tuntui aika kurjalta. Tässäkö meidän elämä sitten on. Eletään yhdessä arkea, käydään töissä, harrastetaan, kasvatetaan tyttöä ja tavataan samoja ystäviä. Siis seuraavat ties kuinka monta vuotta? Minä en oikeastaan halua sellaista loppuelämää, eikä mieskään oikein innostunut ajatuksesta. Jotain kai pitäis tehdä, mutta mitä? Tuo työkään ei oikein nyt tunnu semmoselta että jaksaisin sitä loppuelämäni. Tämä kotihan sitoo aika paljon, mutta voisihan sen laittaa välillä vuokralle. Ajattelimme sellaista vaihtoehtoa että lähtisimme vuodeksi vaikka jonnekin muualle töihin. Sitä ollaan suunniteltu kyllä monesti aiemmin mutta ei olla vielä tähän päivään mennessä saatu aikaseksi. Jotenki suurena jarruna tuollaiseen elämänmuutokseen on minusta tuo tyttö, kun ei sitä raskisi millään repasta irti sen omasta tutusta ja turvallisesta maailmasta. Miten noin suuri elämänmuutos vaikuttaisi siihen? Olis uus koti, leikkikaverit, hoitopaikka ja kaikki. Ajatuskin surettaa jo etukäteen. Sitten taas jos se on jo koulussa niin se on varmaan vielä vaikeampaa, kun ne kaverit on niin tärkeitä. Voi ei, pitää tyytyä varmaan tähän mitä on ja etsiä elämään sisältöä jotenkin muutoin. 

Joskus olen ajatellut sitäkin että en enää koskaan tule kokemaan alkurakastumisen huumaa ja sitä ihanaa tunnetta. Se tuntuu hieman surulliselta, mutta kun tietää että se kestää sen hetken vain niin en silti haikaile sellasia. Tuli vain mieleen kun olen tässä läheltä seurannut ystävän rakastumista. Siis nuoriparihan ei voi vieläkään pitää näppejä irti toisistaan, koko ajan pitää pusutella, halailla, hyväillä ja sellaista. Siis voisihan sitä itsekin mutta kun ei tunnu siltä että koka ajan haluaisi tehdä sitä. Hormoonit ei vain jyllää yhtä voimakkaasti. Mutta en missään nimessä vaihtaisi miestäni kehenkään, on se niin ihana. Sellaista muutosta en missään nimessä kaipaa, se olisi liian paljon. Jotain nyt kuitenkin pitäis keksiä. Jos vaikka alkaisi opiskelemaan uuteen ammattiin. Sitä kautta tutustuisi uusiin ihmisiinkin. Yksi varteenotettava vaihtoehto, mutta kun en oikein tiedä varmasti mitä haluasin opiskella. Ääh, pitää miettiä näitä juttuja. Menen mol.fi:iin tän jälkeen...