Viikko taas lopuillaan, joten olis kai päivityksen paikka. Harmittaa taas ihan kauheasti kun viikonloppu on kohta ohi ja arki taas edessä. Meillä oli miehen nuorimmainen kyläilemässä ja pikkutyttö taas eilen lähti yllättäen ystävien luo yökylään.  Päivällä käytiin porukalla kylillä kävelemässä ja vähän shoppailtiin. Poikettiin kahvilassa kahvilla ja nautiskeltiin kiireettömästä lauantaista. Eilen leivoin pitkästä aikaa pullaa, vaikka ei kai pitäis leipoa kun niitä tulee sitten syötyäkin. Kun pullien paistosta selvisin niin väänsin vielä pizzan uuniin. Ihanaa, laitoin oikein paljon valkosipulia. Miehen kanssa saunottiin oikein kunnolla ja istuttiin välillä terassilla jäähylläkin. Suunniteltiin terassille semmosta ulkoporeallasta. Vissin katottu liikaa BB:ia kun siell ä paljussa lilluvat ja se näyttää niin kivalta. Vähän olis hienoa, aika utopinen ajatushan se on mutta ei silti mahdoton.

Tänään otettiin tytön kaverit mukaan ja lähdettiin metsään puolukkaretkelle. Oli ihana syksyinen ilma ja aurinkokin välillä näyttäytyi. Saatiin just sen verran puolukkaa että tein niistä meille talveksi hillot. Tytötki keräs tosi reippaasti omiin pikku sankoihinsa. Juotiin kaakaot ja syötiin pullat metsässä. Muuten oli kivaa mutta kun minä pelkään karhuja ja kaikkia elukoita. Aina kun nousen kyykkimästä mättäältä niin kuvittelen noustessani että edessäni seisoo karhu juuri hyökkäämäisillään minun kimppuun. En kyllä ikinä uskaltaisi yksin metsään mennä. Enhän minä edes uskalla pururadalla yksin käydä kun jonku pikku lenkin. Ei se ihan aiheeton pelko ole, kun täällä oli nähty karhu viime viikolla jossain ihan asutuksen lähellä.

Viime viikolla kävin terveydenhoitajalla uusimassa pillerireseptini. Siellähän pitää tietenki käydä puntarilla ja terveydenhoitaja oli sitä mieltä että minun pitää nyt alkaa kiinnittämään huomiota painooni, ei saisi kuulemma enää nousta. Oi itku, se sai minut jotenki heräämään että tottahan se on. En vain halua olla millään dieetillä, ne saa minut ahdistumaan. Mutta pakko olis jotain keksiä. No aloitinhan minä viime viikolla jumpalla käynnit, jos se vähän auttaisi. Torstain step-jumpan jälkeen olin kyllä ihan poikki ja seuraavana päivänä kyllä lihaksissakin tuntui.

Äitistä on ollut taas kova huoli ja tietenki huono omatunto heti kolkuttaa kun ei tullut tänä viikonloppuna siellä käytyä. Se alkaa olla jo siinä pisteessä että se ei tosiaankaan enää pärjää yksin kotona. Sitten sekin vähän ahdistaa kun se kaikessa turvautuu minuun ja soittaa joka päivä ja valittelee vaivojaan ja yksinäisyyttään. Mutta yksi asia on kyllä ihan selvä asia, en ota sitä meille asustamaan. Siitäkin on huono omatunto, kun tiedän että se toivois minun sanovan että tulis meille. Itse se ei sitä ihme kyllä ole vielä ehdottanut.

No tästä jatketaan ens viikkoon. Taitaa olla ihan normaali viikko edessä, paitsi että huomenna pääsen kampaajalle ja aioin vaihtaa hiusteni värin tummaksi.