Kolme päivää on jo vierähtänyt normaaleissa arkirutiineissa. Töihinpaluu on loppujen lopuksi sujunut ihan kivuttomasti. Paitsi että illalla olen ollut kyllä tosi väsynyt ja olen mennyt tytön kanssa samoihin aikoihin nukkumaan. Eka päivä töissä meni vähän ihmetellessä, mutta nyt alkaa jo kalenteri täyttyä tapaamisista ja työtehtävistä. Onneksi päivät on kuitenki menneet aika nopeaa ja illalla on vielä saanut nauttia lämpimistä keleistä. Tyttö on ollut iloinen, kun on päässyt päiväkotiin. Se ainakin aamulla on innoissaan lähdössä. Mulla vähän on aamulla ollut käynnistymisvaikeuksia. Tulis nyt vain nopeaa viikonloppu.

Ystävän lapsi on syntynyt viime yönä, maltan tuskin odottaa että pääsen pientä tytön tylleröä katsomaan. Kerroin tytölle että hänen ystävänsä ovat nyt saaneet pikkusiskon. Tyttö tuumasi että no onneksi ei tullut pikkuveljeä!

Koti on vähän rempallaan, kun ei jaksa kauheasti kotitöitä tehdä, ruuan laitosta puhumattakaan! Olen hieman pettynyt, kun miehen tyttö on päivät kotona eikä se tee mitään kotitöitä. En viitsi alkaa sitä komentamaan, mutta eipä se mieskään tee asialle mitään.  Vähän  harmittaa. Kyllä minusta kuustoistavuotiaan pitäisi osallistua kotitöiden tekoon, edes tiskikoneen tyhjennystä tai jotain!