Maanantai on siksi ihana kun se on kohta ohi, muuta hyvää en löydä tällä kertaa. Aamu alkoi jo huonosti, kun käytin tyttöä vessassa puoli viideltä niin en saanutkaan itse enää unta. Muutenkin olin nukkunut huonosti koko yön kun olin vaihtanut meille ne puhtoiset kesätäkit, mutta kun ne on niin ohuet ja kevyet niin tuntui ettei olisi ollut peittoa ollenkaan. Aamuyöllä kun valvoin, piti käydä hakemassa takaisin se talvipeitto ja sitten tuli uni, mutta kellokin soi jo kohta.

Viime toukokuussa mulla oli tapana herätä aamulla kuudelta ja kävin jokaisena arkiaamuna puolen tunnin sauvakävelylenkin. Muistan vielä kuinka minä nautin niistä aamulenkeistä ja niiistä kevään tuoksuista. Ajattelinkin että voisin kokeilla sitä nytkin, mutta vasta toukokuussa. No se on näköjään jo ens viikolla. Se aamuherätys vaan ei ajatuksena oikein innosta, mutta pitää vain mennä ajoissa petiin.

Päivä töissä meni tosi hitaasti, mutta muuten ei valittamista työpäivän suhteen. Pomokin palasi lomalta töihin ja oli niin kuin eri ihminen, taas iloinen oma itsensä. Tänään oli tosi lämmin ja aurinkoinen päivä, lumet suli taas silmissä. Kohta on meidän takapihan nurmikko lumeton, ei ihan vielä. Vähän hävetti hakea tyttö hoidosta kun olin laittanut sille mukaan vaan toppahaalarit. Pikkuisen taisi olla lämmin.

Illalla pääsin nauttimaan vielä ihanasta kelistä ja vauhdin hurmasta rullien päällä. Taas tein sen saman tutun kahdekan kilsan lenkin. Sitten napostelin puoli pussillista Panttereita...