En tiedä mikä tätä minun konetta vaivaa mutta kun joissakin teksteissä on joku sana alleviivattu niin siinä on joku linkki johonkin peli -tai deittisivulle. Niin, ja se alleviivaus tulee ihan itsestään joihinkin tiettyihin sanoihin. Olen tehnyt kaikki virustarkistukset ym. mutta ei niissä ole mitään ilmennyt. Tää on riivattu kone. Muutenkin oli ongelmia tuon edellisen tekstin kanssa, kun kirjoitin sen jo lauantaina mutta en saanut sitä julkaistua kun se vain jäi jumittamaan. En minä kyllä muutenkaan tykkää kun tämä vuodatus mentiin muuttamaan. Olen laiska opettelemaan mitään uusia juttuja.

No, viikonloppu mennä hurahti taas aika nopeaa. Kuntosalilla tuli käytyä molempina päivinä ja nyt lihaksissa tuntuu että olis jotakin tehnyt. Oli ihana päästä juoksumatolle juoksemaan. Tänään kun reippaana kävelin kuntosalille niin yks tuttu pyykäisi juoksemalla ohi. Katselin kateellisena hänen menoaan, kun itse en kyllä lähtisi 16 asteen pakkasella juoksemaan, enkä lauhemmallakaan ilmalla. Kai sekin pitäisi joskus kokeilla, ei kai se niin kauheaa olisi.

Aamulla leivoin sämpylät ja illalla laskiaispullat. Tulipa muhkea olo kun vetasin kaks kermapullaa. Oli vähän huono omatunto kun söin ne pullat, ihan niinkuin olisin maistanut jotain kiellettyä hedelmää.

Kuntoremontissa tehdyn kuntotestin tulos oli hyvin hyvä, eikä jäänyt montaa pistettä vajaaksi että se olisi ollut erinomainen. Olen tosi onnellinen siitä ja sain lisää motivaatiota kunnon parantamiseksi. Kehonkoostumusmittauksen tulos oli sen sijaan aika karu, rasvaprosentti on ihan liian korkea, 32,5%. Se on nyt se asia mitä pitää alkaa työstämään. Luin jostain että jos haluaa vatsalihakset näkyville niin prosentin pitäisi olla alle 20. Aika paljon on tekemistä.. Olen tilannut usean vuoden ajan kuntoplus -lehteä ja kaikki lehdet on edelleen tallessa, kaivoin ne esiin ja luin kaikki artikkelit rasvanpoltosta. Nyt periaatteessa teoriassa tiedän mitä pitäisi tehdä, joten eikun tuumasta toimeen. Ensimmäinen välitavoite on saada se lukema alle 30. Tähän mennessä olen muuttanut ruokailutottumuksia sen verran että pienensin ruoka-annoksia ja lisäsin kasvikisia. Näyttää siltä että se auttaa, paino on putoaa muutaman sadan gramman viikkovauhtia. Liikuntaa ei sen sijaan voi määrällisesi kovin paljoa lisätä kun pitää pitää kiinni myös lepopäivistä. Pitää vaan satsata laatuun ja tehokkuuteen.

Harmittaa kun nyt sattui viikonlopulle niin kovat pakkaslukemat ettei voi lähteä hiihtämään. Pitkä kävelylenkki ulkona tekisi hyvää, mutta en viitsi yksin lähteä. Koira on niin laiska ja se ei tykkää pakkasista, joten sen kanssa ei voi tällä kelillä lähteä pitkälle lenkille. Jospa saisin jonkun kaveriksi myöhemmin päivällä. Taas kerran heräsin kuuden aikaan, lauantaiaamuna. voi ei, olisi ollut kiva nukkua edes vähän pidempään. Tyttö nukkui viime yön omassa huoneessaan, mikä on suuri ihme. Se täyttää ensi viikolla 11 ja yhä vaan edelleen haluaa nukkua meidän huoneessamme. En ole halunnut väkisin sitä pakottaa omaan huoneeseensa, vaikka välillä olen sille yrittänyt asiasta vihjailla. Eilen se meni sinne ihan itse omasta tahdostaan. Olen haaveillut sellaisesta isosta jenkkisängystä, mutta niin kauan kun tyttären sänky on meidän makkarissa niin semmoinen ei sinne mahdu, ehkä olen nyt hieman lähempänä sitä haavetta.

Tuli mieleeni tuosta edellisestä kirjoituksestani, jossa mainitsin että olen ollut pian 15 vuotta samassa työpaikassa töissä. Tänä vuonna saan siitä ansiomerkin. Muistan kun nuorena tulin taloon töihin ja jotkut työkavereistani saivat silloin tuon samaisen kunnianosoituksen. Minusta se tuntui silloin kauhealta, että joku on ollut niin kauan samassa työpaikassa ja samalla ne ihmiset tuntuivat minusta tosi vanhoilta. Näihin  vuosiin mahtuu ylä-ja alamäkiä ja välillä olen ollut niin täynnä koko touhua että olen suunnitellut työpaikan vaihtoa. Nyt on ollut seesteistä aikaa ja olen ollut tyytyväinen työhöni ja tunnen olevani oikeassa paikassa. Minun työ ei tule muuttumaan millään tavalla vaikka sainkin sen lkv-tutkinnon, se on vain lisä minun yleissivistyksessä ja on niistä opeista aina välillä apuakin.
Mutta toinen juttu, mikä on kestänyt myös n. 15 vuotta on minun ja mieheni yhteinen taival. Muistan kun kävin haastattelussa tätä nykyistä työtä hakiessa ja siellä kysyttiin että kenen kanssa mina seurustelen ja kerroin hänestä. Sanoin miehelleni että siinä tais mennä nyt mahikset saada se työ kun kerroin kenen kanssa seurustelen. Se oli siis ihan vitsi, mutta hän kyllä muistaa sen aina. Seurustelumme oli silloin aika lailla alkutaipaleella. On ihana todeta näinkin monen vuoden jälkeen että hän on elämäni mies. En vaihtaisi, koska en usko että voisin koskaan löytää parempaa miestä. Joskus kuitenkin tulee kaipaus, että haluaisi tuntea sellaista alkurakkauden huumaa, intohimoa, jännitystä ja kihelmöintiä. Sellaista ei varmaan  voi tulla uudestaan saman miehen kanssa, mutta täytyy olla onnellinen kaikesta muusta mitä on. Edelleenkin joka ilta saan hyvänyön suukon ja joka aamu töihinlähtösuukon. Siitäkin huolimatta joskus tulee harrastettua flirttailua muiden miesten kanssa, siis ihan vaan viatonta sellaista, mutta siitä tulee jännä fiilis. Semmonen tunne, että saattaisin kelvata jollekin muullekin, jos vain haluaisin. Tässä iässä sellainen tuntuu hyvältä. En koskaan kuitenkaan voisi mennä sitä pientä flirttiä pidemmälle. Nyt kun olen yli nelikymppinen ,tunnen olevani henkisesti kypsempi kuin ennen ja paljon itsevarmempi, kai sitä vihdoin on jollain lailla kypsynyt aikuiseksi naiseksi.  

Flunssa meinaa painaa päälle ja yritän torjua sitä kaikilla mahdollisilla lääkkeillä. Vitamiinejä, buranaa, beroccaa ja finrexiniä ja tuntuu siltä että ei se tulekkaan. Ei kyllä huvittais sairastaa. Lauantaina en lähtenyt baariin vaikka muut menivätkin, vaan vetosin alkavaan flunssaan ja väsymykseen, läpi meni. Sunnuntaina oli silti aika vetämätön olo, tulihan tuota kuitenkin hieman juhlittua ja kotiuduin vasta yhden jälkeen. en todellakaan ole tottunut valvomaan niin myöhäseen. Oli kuitenkin kiva ilta ystävien seurassa saunoen ja hyvin syöden. Se on kuitenkin aika harvinaista että käydään missään koskaan. Tyttökin oli kemuissa mukana ja se tuli sieltä kotiin kahden kaverin kanssa jossain vaiheessa iltaa. Olivat vielä hereillä kun tulin.  
Olen miettinyt että johtuukohan tämä minun jonkinasteinen erakkoluonteeni siitä kun työssäni tapaan päivittäin paljon ihmisiä ja moni on vuosien varrelta niin tuttu että niiden kanssa pitää keskustella muustakin kun työasioista. Tuleehan minulle tänä vuonna viistoista vuotta täyteen samassa työpaikassa. Sitten kun pääsee kotiin niin haluaa olla vaan ihan rauhassa ilman mitään sosiaalista elämää. Tämä meidän kolmen hengen pieni tiimimme riittää minulle aivan mainiosti. En minä kyllä koskaan ole tykännyt mistään joukkuelajeista urheilussakaan, että kai minun sisälläni sitten kuitenkin on aina asunut joku pieni erakko. Minä nautin eniten siitä kun saan yksin painaa lenkkipolulla tai hiihtoladulla ja kuunnella hyvää musiikkia tai omia ajatuksiani.
Raahasin eilen kuntopyöräni takaisin olohuoneen nurkkaan, ja jopa poljinkin sillä. Se on aika kauan lojunut vaatekomerossa toimettomana ja olin joskus jopa ajatellut viedä sen kirpparille. Mutta onneksi en vienyt, jospa sille tulisi käyttöä kun se on esillä. Pakkaspäivinä kun ei pääse ladulle niin voi sitten pyöräillä sisätiloissa.
Esittelin ystävälleni minun hienoa jääkaappikuvakollaasia ja sehän piti minua ihan hulluna. höh. Hänen mielestään minun ei tarvisi enää tämän ikäisenä haaveilla mistään sixpacistä.  No, hänhän olisi tietysti vaan kateellinen jos minä sen saisin toteutettua, näin minä sen näkisin.. Totuushan on se, että kuntorempassa mitattiin minun vyötärönympärys ja se oli 2,5 senttiä yli sen mitä naisilla on suositus. No se nyt ainakin pitää saada pois, vaikka painoindeksi on ihan normaalin rajoissa.
Tänään olin reipas ja menin kävellen töihin, ihanassa pikku pakkasessa.

Heräsin tänä aamuna kuudelta ja harmitti kyllä kun ei enää tullut uni. En ymmärrä mikä minua vaivaa kun en viikonloppuisin voi nukkua pitkään. Viime viikonloppuna kävi samoin. Ei se toisaalta haittaa, tykkään hiljaisista rauhallisista aamuista. Saan kaikessa rauhassa juoda kahvit ja yleensä teen sen tietsikan äärellä. Tänä aamuna olinkin erityisen reipas ja tein myös vatsalihastreenit. Jääkaapin ovessa on nyt se kuvajuttu mistä viimeksi kirjoitin. Mun oma kuva niiden täydellisten vatsalihaskuvien joukossa antaa minulle motivaatiota ja joka kerta kun katson sitä omaa kuvaa niin mietin että tuohon on tultava muutos.
Päivällä kävin hiihtämässä ja tyttö tunki itsensä matkaan vaikka se ei ole kovin innostunut hiihtämisestä. No, sitten mentiin ihan hissukseen ja minä meinasin paleltua sinne ladulle. Onneksi se luovutti ajoissa ja minä sain vielä hiihtää omaa vauhtia toisen kierroksen. Tyttö on siinä iässä että mitkään neuvot eivät kelpaa ja se ottaa jokaisesta negatiivisesta sanasta nokkiinsa. Yritin neuvoa hänelle parempaa hiihtotekniikkaa ja siitähän se ei tietenkään tykännyt. Voi että, mitähän siitäkin tulee kun se vielä pari vuotta kasvaa ja kunnon murkkuikä iskee kun se on nyt jo tuollainen. Meillä on jo nyt usein aika tiukkoja keskusteluita mm. järkevästä pukeutumisesta, tietsikalla istumisesta  ja siitä seuraamuksena on monesti murjotusta ja mökötystä.
Illalla mennään ystäväperheen luo saunomaan ja syömään ja samalla juhlistamme minun sekä ystäväni valmistujaisia. Hän suoritti myös jokin aika sitten töiden ohessa jonkin tutkinnon, jota en edes muista... se oli joku outo sana.. Toisaalta olis kiva viettää lauantai-iltaa ihan vaan kotisoffalla mutta toisaalta ihan kiva lähteä, tulee niin harvoin käytyä missään, edes kylästelemässä. Minä olen niin laiska lähtemään, kun oon sellainen kotihiirulainen.  Toivottavasti ei tarvisi lähteä baariin, minä nimittäin inhoan baari-illan jälkeisiä aamuja. en siksi että olisi krapula, kun ei sitä yleensä tule, vaan siksi että olen niin väsynyt ja saamaton koko seuraavan päivän. Baariin menosta ei ole kyllä ollut mitään puhetta. Teinkin jo sotasuunnitelmaa valmiiksi ja ajattelin että teeskentelen huonoa oloa, jos tulee puhetta lähtemisestä ja kieltäydyn lähtemästä. Meneeköhän se läpi?